Minä olen Meryl, Pihjalojen suvun aloittaja. Olen perhe-elämää rakastava sim, joka muutti tänne Crystal Springs-naapuristoon. Täällä asuu oikeastaan vain rikkaita simejä, mutta eipä sillä minulle mitään sen suurempaa väliä ole. Inhoan löyhkääviä simejä, mutta palvon heitä, joilla on hyvä kunto ja mustat hiukset. Luonteeltani olen seuraavanlainen: 4-6-6-4-5.


Päätin hankkia suurimman tontin, mitä vain saa. No, tuloksena oli että ostin tämän kaltevan, lumisen maan. Kun muutin pois kotoani, olin saanut itselleni 20 000§ pesämunaksi. Käteen jäi kuitenkin vain 1500§, eikä niillä saanut aikaan mitään. Ja vieläpä matriarkaatin ajattelin perustaa.


Vähillä rahoillani ostin itselleni sängyn, jossa nukkua, kirjahyllyn sekä tuolin ja jääkaapin. Sain myös pystytettyä seinän, johon kiinnitin puhelimen. Muokkasin itselleni pienen osan tontista tasaiseksi sen toiselta reunalta. Tavaroita tuli sitten vaihdeltua aika tiuhaan tahtiin.


Ensimmäisenä aamuna tapasin postimiehen, tai no, hän oli kyllä teinityttö. Hankin lehdestä armeija-uralta töitä, jonka jälkeen myin pari tavaraani. Hankin rahoilla television, ja kävin treenaamaan. En halunnut huonokuntoiseksi missään nimessä, armeija-uralla tarvittiin hyvää kuntoa ja tahdoin tulla niin laihaksi kuin mahdollista ennen vanhuutta.


Lopetettuani treenaamisen näin tontin reunamalla ennustajaeukon. Menin hänen luokseen ja esittelin itseni. Ehkäpä löytäisin unelmieni miehen jo ensimmäisenä simpäivänä. No, vaikka löytäisinkin, niin hän ei voisi muuttaa luokseni ennen kuin viikko olisi kulunut.


- Oi, Iro Kierola, hanki minulle näillä rahoilla unelmieni mies! Sanoin ennustajaeukolle ojetaen hänelle viimeiset rahani.
- Kahdeksalla kymennellä simeleonilla? Nainen varmisti ja katsoi minua epäluuloisena.
- Annoin niitä sinulle 89. Nyt, manaa esiin unelmieni mies! Hoputin naista, kun hän ei halunnut ryhtyä yhteistyöhaluiseksi.
- No olkoon. Mutta varoitan, näin vähillä rahoilla et ehkä saa haluamaasi miestä... Iro sanoi ja hetken kuluttua kauemmas tippui mies.


Taivaasta tippui Remukka Louste, jonka kanssa minulla ei synkannut yhtään. Miehellä oli hirveä nenä, hirveät huulet ja kauhistuttavat silmät. Sitä paitsi hänellä ei ollut mustia hiuksija, eikä sen puoleen kovinkaan treenattua vartaloa. Päätin treffit niin pian kuin mahdollista ja hyvästelin ennustajaeukon, sillä kaikki rahani olivat menneet näihin treffeihin.


En kuitenkaan halunnut vielä lopettaa, sillä ilta ei ollut vielä saapunut. Siispä soitin itselleni taksin ja päätin lähteä kahvilaan nimeltään Kahvikolo. Olin varma, että siellä sijaitsisi mies, jonka kanssa jatkaisin sukua.


Kun saavuin perille, katselin ensin hieman ympärilleni. Paikalla oli kyllä paljonkin miehiä, mutta kukaan ei sytyttänyt minua. Siispä päätin kerätä itselleni hieman rahaa ja synnyin baarimikoksi. Tai miksi ikinä naispuolisia baarimikkoja kutsutaankaan.


Tunsin pari paikallaolijaa. Tämä tässä on Maisa Bäckman, jonka kanssa en ole paljoakaan jutellut. Hän näyttää olevan ihastunut Kyufu Mawouseen, vaikka tämä mies on naimisissa. He ovat naapurini, nämä Mawout siis. Tuhma nainen.


Hieman myöhemmin illalla lopetin baarimikon työt ja jäin vielä vähäksi aikaa katselemaan ympärilleni. En kuitenkaan nähnyt muuta kuin Kyufun, joka teki vesipallo-pilan Maisaan. Nainen nauroi, mutta minua moinen temppu kuvotti. Päätin lähteä kotiini nukkumaan.


En saanut heti unta. Mietin tämän päivän tapahtumia. Lopulta myin taas muutaman tavaran ja ostin itselleni linnasängyn. Ajattelin yrittää uusia treffejä parin päivän päästä, kun rahaakin olisi.


Ja niin taas muutaman päivän päästä kutsuin Iron paikale. Tällä kertaa maksoin naiselle muutaman kympin enemmän kuin viimeksi. Hän jupisi taas jotain "epämieluisista miehistä" ja tiputti maahan erään postimiehen. Hän oli ihan komea, mutta minä en tätä miestä näyttänyt kiinnostavan. Päätin siis treffit lyhyen ajan kuluttua.


Ilemmalla yritin jälleen kerran ja taivaalta tippuikin tällä kertaa muuan poliisimies. Hänellä oli kuitenkin mielestäni liian ruma nenä. Olin kovin vaativa ihminen. Taas kerran lopetin treffit, ja pyysin uutta seuraa. Tällä kertaa painotin Irolle, että halusin mustahiuksisen miehen, jolla on hyvä kunto.


Lopulta illalla taivaalta tippui alas eräs palomies. Tästä kuvasta ei sitä ehkä niin hyvin näy, mutta hänessä oli jotain rumaa, huulet. Enkä minä näyttänyt sytyttävän häntä. Mikä näitä miehiä oikein vaivaa?


Lopulta aloin kyllästyä. Annoin ennustajaeukolle taas ja kerran viimeiset rahani. Sitten hän tiputti taivaalta alas miehen, jonka nimi oli Folke Simola. Myöhemmin muistin nähneeni tämän miehen aikaisemmin Kahvikolossa.


Kumpikin miestä piti urheilusta, ja tulimme muutenkin hyvin toimeen keskenämme. Päätin, että tämä tässä on unelmieni mies. Tutustuttuamme hieman päätin pyytää häntä treffeille.


- Treffeille? Sinunko kanssasi? Kiitos ei. Folke vastasi ja lähti marssimaan kohti kotiaan.
Olin tämän jälkeen vähän masennuksissa, ja menin nukkumaan. Huomenillalla kuitenkin soitin miehelle ja kutsuin tätä uudestaan treffeille. Tällä kertaa mies suostui ja käveli kotiini.


Treffien lopulla punaiset sydämet lentelivät taivaassa. Ja sitten päätin, etten halua elää ilman Folkea.
- Oh, Folke, tuletko kihlatukseni? Kysyin mieheltä ja ojensin kihlasormusta hänelle.
- Toki, rakkaani. Mies sanoi, hymyili ja halasi minua.
Minua harmitti suuresti, ettei hän voinut vielä muuttaa kotiini. Viikko ei ollut vielä ihan lopussa. Oli lauantai.


Mentyämme kihloihin taivaalla vilahti tähdenlento. Toivoin onnellista elämää yhdessä koko loppuelämäni ajan. Lopulta treffit valitettavasti päättyivät ja Folken oli lähdettävä kotiinsa. En halunnut pyytää häntä jäämään yöksi vähäisen tavaramäärän vuoksi.


Lopulta viikko kului umpeen. Heti sunnuntai-yönä yhdentoista jälkeen olin soittanut Folkelle ja pyytänyt häntä tulemaan kotiini. Mies ihmetteli hetken hoppuani, mutta käveli sitten paikalle.


Heti kun kuviteltu, sisäinen kelloni löi kaksitoista vaihdoin sormukset Folken kanssa. Mies suostui siitä huolimatta, etten ollut perustanut mitään suurempia juhlia.


Folke toi mukanaan 4000 §, jotka menivät perustavaroitten hankkimiseen. Seiniä en talollemme vieläkään saanut rakennuttua, kaikesta huolimatta. Tämä mies pitää alusvaatteista ja maskeista, hän vihaa löyhkää kuten minäkin. Folken luonne on 4-10-4-4-3. Hän oli töissä Rankenbergien yrityksessä työntekijänä, mutta erosi myöhemmin ja otti uran ravintola-alalla. Hän kun halusi niin kovasti Julkkiskokiksi.

Ja tähän ne rahat sitten upposivat. Kuntolaitteeseen, arvokkaaseen parisänkyyn, keittiökalusteisiin, suihkuun ja vessaan, sekä muutamiin muihin perustarvikkeisiin. Sänky oli ollut kallein, yli 3000 simoleonia.


En malttanut pitää näppejäni irti Folkesta, vaan houkuttelin hänet heti tavaroitten paikallelaiton jälkeen upo-uuteen parisänkyyn. Hetken kuluttua yön pimeinä tunteina sain hänet peittojen alle kanssani.

---------------------------------------------------------

Ja näin päättyy ensimmäinen osa Pihlajoiden Legacyssa. Kommentto kelpaa aina. :>